Tänään pääsimme ajamaan. Varusteiden laitto sujui ongelmitta -Voimahan tietää, että pian pääsee töihin. Olimme lisäksi juoksuttaneet hepat ennen ajoa -Voima ravasikin kivasti kentällä.

Tero lähti kävelemään rinnalla, kun aloitimme käyntiä -ihan hyvä, sillä koiran haukku ja postilaatikko sekä pallopaalit tuntuivat nyt niin hirveän varottavilta. Mutta vanhalle tielle meninmme, ja Tero hyppäsi kyytiin ja mäen menimmekin ravilla. Nätillä ravilla jatkoimme, ja Voima meni kivasti, vaikka kyttäily jatki. Metsässä oli lisäksi poroja, ja niitä se yritti väistää, pelottavat vielä.

Käytiin pari kertaa tienpätkä ajamassa, ja sitten takaisin tallille. Kivasti meni.

Helmi oli päivällä nuutunut ja haluton juoksemaan, ja mittasin lämmönkin -normaali oli. En tiedä, eikö viihdy Voiman kanssa -pomottaako se liikaa?

Eilen Voima oli taas tarhan ulkopuolella ala-aitauksessa, kun menimme hakemaan hepoja lumituiskusta sisälle. Nyt aitalanka oli kuitenkin katki. Korjasimme sitten Teron kanssa aidan kiertämällä ympärille rautalangan, koska virtakaan ei ilmeisesti ollut kiertänyt aitauksessa. Oli reipasta hommaa tuiskussa.

Tänään juoksutin hepat tarhan viereen aitaamallani kentällä, ja Voima kyllä hetken mielellään laukkaili. Helmi tuntuu apaattiselta yhä vielä -vaieikö sitä juokseminen yksinkertaisesti kiinnosta. Ainakin se on syönyt hyvin viikonlopun jälkeen.

Kärrytkin ovat rattaita vailla kunnossa. Jos lauantaina pääsisin ajamaan.

Voima oli tänään löytynyt päiväheinien aikaan tarhan ulkopuolelta. Mistään ei ollut aita katki eikä ryömimisjäkiä tms. Miten säkäkorkeudeltaan 155 cm:n heppa pääsee kokoisestaan aitauksesta? Tämähän oli toinen kerta, kun Voima päätti itse siirtää puolta, ensimmäinen oli kesällä laitumella.

Aleksiina kävi juoksuttamassa hepat päivällä. Minä illalla viimeistelin juoksaitauksen ja maalasin tarhan tolpat terva-tabasco -seoksella. Jospas ne jäisivät nyt syömättä. Veimme lisäksi illalla tarhaan kuusen, että olisi jyrsittävää ja ajankulua.

Voima on yrsinyt karsinansa ikkunanpielet. Viikonloppuna ne piti vuorata pellillä, etteivät hampaat enää pysty niihin. Kaiken lisäksi se oli näyttänyt mallia Jaskalle, jonka ikkunakehykset tuskin pysyivät kasassa.

Alkuviikko on edennyt rauhallisesti. Illalla ilma on laskenut miinuksen puolelle pikkupakkaseen, mutta olemme antaneet heppojen olla tarhassa yli kahdeksaan.On kiva mennä hakemaan niitä pimeästä, kun vastaan kuluu tuttu hirnahdus: aina yhdesti, kuin merkiten, että tuluettehan te vihdoin.

Mielestäni olen nyt löytänyt Voimalle sopivan satulan, rungottoman Barefootin, ja ruotsalaiset työvaljaat. Ongelma on vain, että minulla ei taida olla mahdollisuutta ostaa niitä ennen kuin tulemme reissusta, eli helmikussa. Kaikki varat on nyt säästettävä sinne.:) Ehkäpä yritän kuitenkin nipistää satulaa varten.

Löysin taas hienon orin Voimalle. Sitä tosin ei vielä ole kantakirjattu ja isä on E.V.Johtotähti, jota en mielelläni haluaisi, mutta ori on täysi kymppi luonteeltaan omistajan mukaan.Lisälksi sillä on hyvät jalat, ainakin kuvista päätellen. Tytön puhemies on heppa, jota kannattaa seurata.

Minusta näyttää, että Helmi jää paljon vähäisemmälle huomiolle kirjoittelussani. Tero on hoitanut sen iltatallilla, mutta olen minä rapsutellut ja ruokkinut sen kuitenkin.  Ja aina välillä höpöttänyt jotain korvan juuressa.

tulevaan talveen on tehty. Markku kävi eilen kengittämässä Voiman hokkikengillä, ettei liukastele sitten ajossa. Jospas kaviotkin korjaantuisivat ja kasvaisivat nyt kun on taas kengät alla. Markku kyllä vähän pyöritteli päätään niiden kunnosta.

Minä olen aamun surffannut ja etsinyt Voimalle satulaa ja työvaljaita. Vähitellen pitäisi päästä harjoittelemaan töitä. Nyt hepat ovat olleet oloneuvoksina, tankanneet rehua, ja saivat matolääkkeenkin toissa päivänä. Kyllä Voima näytttääkin karsinassaan jytkyltä kolmivuotiaaksi, ja kun ajattelee sen vielä vankistuvan, niin.. on meillä hevosta.

Helmihän on oma itsensä, ja saa viettää varsaelämää, mitä nyt joutuu juoksemaan Voiman kanssa silloin tällöin.